Ei oo saanu oikeen mitään aikaiseksi, enkä oo oikein viittiny täällä sitä valittaa.. Poikanen on keksinyt epäinhimillisen elämän rytmin: herätään kolmelta yöllä, ähelletään, röhkitään ja älistään tonne kuuteen ja aletaan tyytyväisenä nukkumaan siinä kahdeksan aikaan kun tyttöstä viedään hoitoon. Sitten nukutaan noin puolille päivin, pari tuntia hereillä, nukutaan noin viiteen, huudetaan ilta noin kymmeneen...
Ja äitiä väsyttää niin että pinna on entistäkin lyhyempi! Tyttösen kiukuttelut on pientä sen rinnalla kun äitiltä palaa pinna.. Viime viikolla jonain aamuna meitä oli kaksi kolmevuotiasta täällä; minä aloin heittelemään tavaroita kuin pahempikin uhmis!
Ja sitten tulee syyllisettyä tyttöparkaa.. ett 'miksi ei voi tehdä niin kuin äiti pyytää, silloin kun äiti pyytää!? Miksi pitää vetkutella siihen asti että äiti hermostuu?! No niin, nyt äiti hermostui, onko nyt kiva kun äiti huutaa?!' Ei sais syllistää, ei sais hermostua, joo...
Paljon kaikkea tekis mieli tehdä, mutta ei riitä aika eikä energia.. nytkin olis viisainta olla nukkumassa kun poikanen nukkuu.. Teenpä niin ja katson jos huomenna tai iltapäivällä sais kuvia niistä mitä oon saanu aikaan..
Onneksi sentään tuli toi talvi viimein tänne eteläänkin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti